Kiinteistönvälittäjän valinta
Yritykseni antaa välittäjille mahdollisuus olla yhteydessä tuottaa hyvin kehnosti tulosta. Valitettavasti tämä kuvaa alaa turhankin hyvin – yhteydenpito asiakkaaseen on jostain syystä monelle vastenmielistä. Kun olin ensimmäistä kertaa yhteydessä välittäjiin niin osa kysyi ”onko kyseessä arviokäynti vai tehdäänkö toimeksianto?”. Edes välittäjät eivät elä pro bono -jaeltavista ilmaisista arviokäynneistä. Tietenkin kun asiakas pyytää käymään asunnolla niin oletetaan että asiakas haluaa myydä kyseisen asunnon!
Viidestä tapaamastani välittäjästä yksi lähettää heti perään sähköpostilla tarjouksen. Toinen soittaa, ei seuraavana päivänä, mutta vajaan viikon päästä, kolmas lähettää sähköpostia reilun viikon päästä. Kahdesta en kuule mitään. Tämä on kuitenkin se hetki, kun toisaalta asiakas tekee ison päätöksen siitä kenelle hän antaa asunnon myyntiin, ja toisaalta tässä välittäjä myy itseään ja osaamistaan. Jos välittäjällä ei ole asuntoja myytävänä niin hän ei voi saada mitään myytyäkään. Päättelen kaikkien pistäneen kaiken osaamisensa peliin tapaamisella, eli heillä ei ole mitään annettavaa sen tapaamisen lisäksi, kukaan ei soita ja kysy ”jäikö jokin askarruttamaan, voinko jotenkin auttaa?”. Ei niin että ketään olisi juurikaan kiinnostanut mikä minulle on myynnissä, ja sitä kautta välittäjän valinnassa, tärkeätä. Haluanko kaupan nopeasti, olenko valmis odottamaan saadakseni mahdollisimman korkean hinnan, haenko mahdollisimman pientä palkkiota tai kenties diskreettiä myyntiä.
Teen päätelmän ettei yksikään alueen välittäjistä pidä osaamistaan tai tapaansa toimia mitenkään uniikkina. Kaikki myyvät samaa bulkkipalvelua, samaan hintaan, ja olettavat kenen tahansa hälittäjän päätyvän kutakuinkin samaan lopputulemaan. *huoh*
Ainoan poikkeuksen tekee aggressiivinen miesvälittäjä. Hän erottui jo tavatessammekin, sillä hänellä oli näkemystä siitä kenelle ja miten asunto myydään ja hän kertoi suunnitelmansa markkinointiin sen mukaisesti. Hän käyttää ammattivalokuvaajaa. Hän on myös ainoa joka soittaa perään. Niinpä minä valitsen hänet välittäjäkseni. Muille en ilmoita tehneeni valintani, eikä se tunnu muita kiinnostavankaan. En ymmärrä mikseivät välittäjät käytä asiantuntemustani: minulle voisi soittaa ja kysyä mikä meni pieleen, miksi en valinnut heitä. He tuskin tietävät miksi en valinnut heitä, mutta minä tiedän. Soiton palkkioksi voisi saada minulta tiedon miten omaa toimintaa voisi parantaa. Ketään ei vaan kiinnosta parantaa omaa toimintaansa, tämä nykyinen on riittävän hyvä. Minun ymmärrykseni mukaan kiinteistönvälitys ei ole niin helppo ja loistava bisnes että ei kannata pyrkiä parempaan.
Sovimme välittäjäni kanssa tapaamisen asunnolle ja jälleen hän tulee ajallaan paikalle. Hän täyttää toimeksiantosopimuksen ja osan riveistä avaa minulle, osan vaan täyttää puhisten aivan kuin asia ei minulle kuuluisikaan.
Kotimyyntiasiakirja livahtaa käsiini vasta kun olen allekirjoittanut. Tämä on välittäjille ikävä muutos lainsäädäntöön: asiakkaalla on oikeus peruuttaa toimeksiantosopimus kahden viikon sisällä sopimuksen solmimisesta. Periaatteessa välittäjä saa laskuttaa aiheutuneet kustannukset, mutta niitä voi olla vaikea näyttää toteen. Toisaalta peruuttamisoikeus antaisi muille välittäjille mahdollisuuden vielä saada asunto itselleen myyntiin. Tätä mahdollisuutta ei juurikaan käytetä, onneksi, sillä siitä syntyisi helposti melkoisia soppia. Ja toisaalta eipä muita välittäjiä asunnon myyminen kiinnostanut alunperinkään, joten miksi he nyt aktivoituisivat.
Sovimme myymiseen liittyivstä asioista, kuten isännöitsijätodistuksen ja taloyhtiön papereiden hankinnasta, valokuvaamisesta ja muista käytännön järjestelyistä. Tässä vaiheessa vielä luulen, että myynti lähtee tästä etenemään hirmuista vauhtia. Keskustelemme taloyhtiön yhtiöjärjestyksessä olevasta vastuunsiirrosta kosteiden tilojen osalta asukkaalle, välittäjä lupaa järjestää kosteusmittauksen, sillä hän tuntee alueen ammattilaiset jotka niitä tekevät.
