Asunnon kuvaaminen
Välittäjät myivät viime vuonna 53.400 asuntoa ja myynnissä oli ehkä 20.000 enemmän, mutta ne jäävät syystä tai toisesta myymättä. Jos jokaisesta otetaan keskimäärin 14 valokuvaa niin välitysala julkaisee pyöreät miljoona valokuvaa joka vuosi. Kun katselee etuovi.com:ia tai oikotie.fi:tä niin näkee, että puolet kuvista on huonoja, parasta neljännestä voisi luokitella hyviksi. Ala siis julkaisee 500.000 huonoa kuvaa vuodessa – ja kyseessä on ammattilaiset jotka myyvät asiakkaan satojentuhansien eurojen arvoista asuntoa!
Minä uskon kuvan voimaan. Ei kuvalla valehdella saa, mutta kyllä sillä pitää esittää myynnissä oleva kohde hyvin. Katsokaa autokauppaa ja millaisia kuvia he julkaisevat. Minä myös harrastan valokuvausta, ja tiedän miten hankala kuvattava asunto on, ja minä haluan hyvät kuvat asunnosta jota olen myymässä. Siksi välittäjän valinnan vaakakupissa painaa paljon se, että valitsemani välittäjä sanoo käyttävänsä ammattikuvaajaa. Minä uskon ammattilaisuuteen välittäjissä ja kuvaajissa. Enkä maksa siitä että joku napsii kuvia kännykällä ja väittää tekevänsä kaikkensa jotta asunto menisi kaupaksi. Jos palvelualan ammattilainen ei välitä muiden alojen ammattitaidosta niin epäilen hänen omaansa. Niin se vain menee.
Valintaa tehdessäni katsoin netistä tapaamieni välittäjien tavan valokuvata. Välittäjistä on vaikea löytää kunnon vertailuja tai referenssejä, enkä usko siihen kun ketju itse jakaa välittäjilleen 3,5 – 5 tähteä. Yksi referenssilähde on katsoa millaisia kuvia ja esittelyitä he julkaisevat.
Ensimmäinen perusvirhe – liikaa kuvia
Lähtökohtaisesti kaiken kuvassa pitää tuoda lisäarvoa katsojalle ja jokaisen kuvan pitää tuoda lisäarvoa kokonaisuuteen. Yksi välittäjistä kehuukin, että he julkaisevat aina paljon kuvia. Hänellä on myymissään kohteissa nelisenkymmentä kuvaa. Tosiasia on, ettei tavallisesta talosta tai asunnosta saa järkevästi edes kahtakymmentä kuvaa. Ja onko sitten neljäkymmentä huonoa kuvaa parempi kuin 10 huonoa kuvaa? Ei minusta. Pelkkää asiakkaan ajanhaaskausta, ja välittäjän laiskuutta, pistää kaikki napinpainallukset näkyville. Digiaikana on helppo painaa sitä kameran nappia.
Toinen perusvirhe – liikaa roinaa kuvissa
Laiskan välittäjän tunnistaa valokuvista helposti. Nytkin osuu tapaamani välittäjäjoukkoon pari jotka eivät ole viitsineet yhtään siivota asuntoa ennen kuvausta. Yhdellä jopa näkyy välittäjän oma kassi (kassista näkyy esitenippu) yhdessä valokuvassa. Saman välittäjän auto näkyykin jokaisessa hänen kohteensa ulkokuvassa. Täynnä roinaa oleva asunto ei houkuttele näytöllä, mutta kuvaukseen sitä ei tarvitse raivata kuin kerran. Ja silloinkin roinia voi siirtää nurkasta nurkkaan kuvaajan selän taakse. Ihmisen mieli toimii niin että sotku on sotku, ja kiinnostus siellä sotkun alla olevaan asuntoon vähenee. Se on tunnin ylimääräinen homma kun niitä roinia piilottelee kuvien alta pois. Jos välittäjä ei näe tunnin vaivaa tässä kohtaa niin en halua häntä vaivata muutenkaan.
Kolmas perusvirhe – kuvakulmat
Suurin osa maailman valokuvista otetaan noin 160-170 cm korkeudelta – ihmisen katseen korkeudelta. Se on ihan hyvä periaate asuntokuvaukseenkin. Samaten lähtökohtaisesti horisontti on vaakatasossa ja seinät pystysuorassa. Teinit ottavat vinoja selfieitä, mutta asunnot on asuntoja, ei nykyajat tulkintoja Picasson mielenmaisemista.
Neljäs perusvirhe – valotus
Tämä on jo puoli piirua hankalampi korjattava vaikka nykyaikana kuvan näkeekin suoraan kamerasta. Kaikki me olemme nähneet kuvia, jossa mustalla taustalla on valkoinen suorakaiden ja alla lukee ”keittiö”, tai hämmästyneet kun kuvassa ollut tummanharmaa seinä onkin todellisuudessa valkoinen. Tämä on myös suurin syy miksi valokuvat ovat epäkelpoja – kuvaaja ei vaan yksinkertaisesti hallitse valoituksen eroja ja osa kuvasta on vitivalkoista ja loppu jää aivan liian tummiksi ja värisävyt muuttuvat täysin erilaisiksi kuin todellisuudessa. Valo on hankala elementti hallita.
Miksi ammattilainen sitten onnistuu kuvaamisessa? -varoitus, teknistä selitystä jota kaikki eivät viitsi lukea, ja siksi heidän asuntojaan myydäänkin surkeilla kuvilla
Ammattilaisella on paremmat välineet. Hyvä kamera ei tee ammattilaista, mutta mahdollistaa monta asiaa:
1. Kuva-ala. Ammattilaiset saavat yhteen kuvaan mahtumaan enemmän, koska he pystyvät ottamaan kuvia laajemmalla kuvakulmalla. Minulla on hyvä kamera mutta DX-kennolla ja lyhyin polttoväli objektiiveissani on 18 mm – eli kuvakulma on 76 astetta. Ammattilaisella on ainakin 14 mm objektiivi ja FX-kenno kamerassaan, joten hän voi käyttää 114 asteen kuvakulmaa. Ahtaissa sisätiloissa siihen mahtuu aivan pirusti enemmän asuntoa näkyville. Vertailuksi voi sanoa että iPhone 4S kameran kuvakulma on 61 astetta. Videoissa on aivan sama ongelma, mutta ne ovat niin harvinaisia vielä että en nyt niihin puutu.
2. Valotus. Kameroiden dynamiikka-alue (tummien ja vaaleiden alueiden ero noin karkeasti) ei yleensä sisätiloissa riitä. Automaattivalotukset hakevat kultaista keskitietä, joten jos ulkona on valoa ja ikkuna näkyy kuvassa niin sisätilat jäävät väkisin tummiksi. Ammattilaiset käyttävät tähän muutamaakin eri menetelmää. Helpointa on antaa ikkunoiden palaa kokonaan valkoisiksi, mutta tätä ammattilaiset käyttävät vain videokuvauksessa. Parempi menetelmä on kuvata RAW-muodossa ja muokata sävyt jälkikäteen esille. Se ei edes ole Photoshoppaamista, pelkästään sävyjen säätämistä. Tai käyttää HDR-menetelmää jossa samanlainen kuva otetaan eri valotuksilla ja ne yhdistetään niin että kaikki kohdat saadaan oikein valotettua. Aikaa tähän menee minuutti per kuva. Lopputuloksessa tärkeintä on, että kuvasta näkee millaisesta asunnosta on kyse eikä tarvitse arvailla värejä ja materiaaleja.
3. Vääristymät. Kun sisällä kuvataan laajakuva-objektiiveilla niin helposti tulee tynnyrivääristymää, eli suorat seinät kaareutuvat. Hyvä kamera auttaa, oikeat kuvakulmat auttavat ja loput on helppo korjata jälkikäsittelyllä. ”Photoshoppaamisesta” puhutaan paljon, mutta todellisuuden vääristämistä on se, että vessan oviaukko näyttää tynnyrin muotoiselta vaikka karmit ovat suoria. Ammattilainen oikaisee nämä luonnollisiksi.
4. Ammattilaisen silmä. Ammattikuvaajia on monenlaisia, kuka kuvaa lintuja, kuka urheilua, kuka potretteja, kuka asuntoja. Asuntoja kuvaava ammattilainen ymmärtää mikä on tärkeätä ostajalle ja ottaa niistä asioista kuvia. Taidekuvat huonekaluista ja erikoisista kylppärin hanoista on sitten sisustuslehtien tavaraa, mutta valitettavan paljon niitäkin kuvia näkee asuntoilmoituksissa. Olennaista on, että ammattilaisen silmään osuvat mm. valokatkaisijat ja hän osaa pistää lamppuihin valot, samaten hänen silmäänsä osuvat ylimääräiset roinat ja hän osaa he heivata syrjään.
5. Pohjakuva. Asunnon pohjakuva ei ole valokuva, joten sen tekee toinen ammattilainen. Uskomatonta mutta totta, edelleenkin pohjakuvana näkee töhryisiä valokopioita sähkökuvasta jolle sähkäri on läikyttänyt kahvia 30 vuotta sitten. Aivan kuin ostajalle ei olisi tärkeätä millainen pohja asunnossa on.
Mitä minä sitten saan välittäjän lupaaman ammattikuvaajan ansiosta? Minä saan asunnosta 13 loistavaa kuvaa jotka esittelevät asunnon ulkoa ja sisältä luonnollisissa sävyissä. Kymmenen olisi riittänyt, muutama kuva on turhaa toistoa, mutten valita. Kun vertaan ammattilaisen kuvia asunnosta itse ottamiini niin totean ammattilaisen paremmaksi – enkä minäkään ole huono kuvaaja. Kaikki tämä maksaa välittäjälle parisataa euroa. Money well spent!
