Miten asunnon vaihtaja ja myyjä erovat toisistaan?
Yleensä asunnon myyntitarve juontaa juurensa eri asiasta kuin asunnon vaihtotarve. Asuntoa vaihdetaan kun nykyinen ei enää ole tarkoituksenmukainen, eli muutetaan yhteen, erotaan, tulee lapsia, lapset kasvavat ja tarvitsevat tilaa. Joskus jopa joku ymmärtää muuttaa pienempään kun lapset muuttavat pois. Tai helpompaan kun ikää karttuu. Omakotitalo ei ole yksin asuvan vanhan ihmisen asumismuotona järkevä. Asunto myydään kun asumiselle ei enää ole tarvetta. Siksi minäkin olen myymässä tätä asuntoa. Isäni kuoli jo vuosia sitten ja äitini talvella. Kuolema ratkaisi heidän asumistarpeensa lopullisesti, asunnon vaihdosta ei neuvotella eikä sitä suunnitella. Kuolemassa se vain tapahtuu.
Myyjällä on asuntomarkkinoilla erilaiset motivaattorit kuin vaihtajalla. Vaihtajalla intohimot kohdistuvat uuteen kotiin, vanhan myynti on toki myös luopumista tutusta ja turvallisesta, mutta enemmän ajan ja rahan kombinaatio: paljonko tästä saa ja koska ne rahat saa? Ja paljonko siitä on vaivaa? Kodissa asutaan samalla kun sitä myydään, näyttöä varten asunnon pitää olla siisti ja edustava. Toisaalta juuri ajoitus on eniten hermoja repivää, sillä se voi mennä monella tavalla pieleen.
Ajoituksen tuska asunnon vaihtajalle:
Parhain tilanne on, kun asunnon vaihtaja saa nykyisen asunnon myytyä ja uuden unelmakotinsa löydettyä samaan aikaan. Palaset vaan loksahtelevat paikoilleen.
Mutta entä jos uusi unelmakoti löytyy mutta nykyisen myynti ei onnistukaan? Omakotitaloista YLE teki kesällä 2014 tutkimuksen jossa huomattiin, että tutkituista myynnissä olevista 650 omakotitalosta reilu 40% vaihtoi omistajaa vuodessa. Siis 60% omakotitaloista ei mennyt kaupaksi ainakaan ensimmäisenä vuotena. Asunnoissa luku on pienempi, mutta kuitenkin kymmeniä prosentteja. Kun välittäjät julkisuudessa kertovat myyntiaikojen pidentyneen tai lyhentyneen niin he jättävät tilastovirheen kertomatta. Entistä useampi asunnon myyjä vaihtaa välittäjää kesken prosessin. ”Myyntiaika” lasketaan siitä kun viimeisin välittäjä sai asunnon myyntiin, aiempi historia ei tallennu KVKL:n HSP:n tilastoihin. Kukaan ei ole tainnut edes tutkia paljonko todelliset myyntiajat ovat muuttuneet. Tai paljonko asuntoja jää kokonaan myymättä ja myyjä vaan lopettaa prosessiin tuloksettomana, tyytyy asumaan siinä missä asuu.
Käypä joskun niinkin, että nykyinen asunto on laitettu myyntiin hyvissä ajoin, myyntiajat kun ovat pitkiä ja myynti epävarmaa, ja asunnolle löytyykin halukas ostaja nopeasti, ja hintakin on kohdallaan. Välittäjä painostaa tekemään kaupat, tietenkin, välittäjähän on palkattu siihen työhön, ja siitä hän saa palkkansakin. Välittäjät tehtävä ei ole kantaa vastuuta uuden kodin löytymisen aikatauluista. Jotkut ostavat hätäpäissään jonkun asunnon joka sattuu olemaan ”ihan ok” ja saatavilla, jotkut ymmärtävät muuttaa vuokralle, jotkut hylkäävät saaneensa hyvän tarjouksen.
Myyjän elämä on helppoa vaihtajan elämään verrattuna:
Minä pääsen vaihtamisen tuskaa helpommalla, sillä minun ei tarvitse miettiä uutta asuntoa tai ajoitusta. Myytävässä asunnossa ei myöskään asu ketään, joten sen myyntikuntoon saattaminen on kertatapahtuma. Tosin se kertatapahtuma tarkoittaa sitä, että päätän mitä vanhempieni rakkaille esineille teen. Joskus katson niitä esineitä kaiholla, muistelen niihin liittyviä tarinoita ja niiden läsnäoloa lapsuudessani. Välillä taas katson niitä kriittisellä silmällä ja mietin miten hankkiudun niistä logistis-kaupallisesti järkevimmin eroon. Logistis-kaupallisuus ei kuitenkaan ole ainoa syy miksi tämä tyhjennys ja myyntikuntoon saattaaminen kestää aikansa.
