Tarjous
Olen osunut oikeaan välittäjään valinnassani – joka on asuntokaupan tärkein osuus myyjän kannalta. Itse ei voi juurikaan tehdä sen jälkeen kun välittäjä on valittu – eikä ole tarkoituskaan että itse joutuu asuntoa myymään. Siitähän sitä maksaa välittäjälle.
Monet välittäjät käyttävät asiakkaiden petollisessa viettelyssä, jota myös myynniksi sanotaan, ilmaisua ”mulla on ostajia tällaiselle valmiina”. Sehän on hienoa, sillä jos välittäjällä on ostaja valmiina, se tarkoittaa että hänellä on ostotoimeksianto valmiina ja silloin myyjän ei tarvitse maksaa välityspalkkiota. Omani ei moiseen helppoheikkiyteen sorru vaikka onkin sanonut, että hän tuntee ihmisiä jotka etsivät asuntoa tältä alueelta. Mutta hän ei ole asiaa korostanut. Joten minulle on postiivinen yllätys kun hän kertoo hyvin nopeasti, että hänellä on tarjous! Olen hämmästynyt, kertakaikkisesti. Tarjous on vieläpä hyvä, tosin välittäjä sanoo ettei tätä nyt kannata tonnin tai kahden lisääpyytämisellä pilata.
Tämä onkin se myyjän elämän tuskaisin hetki. Pyytääkö lisää, sanotaan vaikka 5% tarjouksesta. Onko sillä rahalla minulle merkitystä? Entä jos ostaja vetäytyy ja kauppa jää parista tonnista kiinni? Tai entäpä jos seuraavalla viikolla olisi joku joka maksaisi sen 5% enemmän? Tai jos joudun odottamaan seuraavaa samankokoista tarjousta puoli vuotta – nämä eivät ole maailman parhaita aikoja. Halvassakin asunnossa puhutaan tuhansista euroista. Toisaalta pari ensimmäistä viikkoa myytävä asunto on ”kuuma” – se on uusi ja ne jotka tosissaan sellaista etsivät ovat sen huomanneet. Jos joku nyt markkinoilla olevista ei sitä osta niin sitten joudun odottamaan uutta etsijää, ehkä pitkäänkin. Näinä aikoina asuntokauppoja jää tekemättä hyvin pienten näkemyserojen takia, ja me suomalaiset olemme jääräpäisiä. Me emme jää hinkkaamaan edes-takaisin, me menetämme mielenkiinnon ja päätämme jättää koko jutun. Järjetöntä, mutta totta.
Ihmettelen miten kukaan asuntokauppaa tekevä pysyy järjissään tässä vaiheessa. Vielä jos olisin ostamassa asuntoa ja minulla olisi tai ei olisi unelmien uusi koti käsissä, ja sekin olisi muutamasta tonnista kiinni. Toisaalta muutama tonni molemmista olisi jo monta tonnia, toisaalta kokonaisuudessa ne tonnit eivät ole paljoa. Mahdollinen taloudellinen hyöty vs mielenrauha, jopa mielenterveys. Kas siinäpä kysymys. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus miten asuntokauppa vaikuttaa stressitasoihin – ja mitä kaikkea sen seurauksina aiheutuu mm. parisuhteessa ja työnteossa.
Onneksi minä osaan kuunnella järjen ääntä – ja sitä käyttävä vaimoni sanoo että myy. Joten minä hyväksyn saamani tarjouksen. Muutama skannattu sähköpostitarjous vapautumisajoista ja meillä on hyväksytty tarjous. Ikäänkuin ”tämä oli tässä” -tunne, jännitys yhtälöstä on poistunut ja jäljelle jää hallintoa ja byrokratiaa josta harva pystyy jännitystä repimään vaikka perikunta onkin aina perikunta, eikä mikään olen itsestäänselvää ja suoraviivaista.
